Jos matkaan lähdet nyt, niin takuulla yllätyt

“Sauna on aina hieno kokemus – joskus hienompi kuin toiste”

Kiuluklubi lähti tällä kertaa erääseen nimeltä mainitsemattomaan kohteeseen viettämään joulusaunaa.

Kuten aina, oli valmisteluita tehty ja viikonloppua suunniteltu hyvinkin aikaisessa vaiheessa. Saunaa varatessa oli tiedossa että majoitus olisi vaatimaton, patjoja lattialla, siskonpeti tyyliin, vaikka äijiä liikkeellä.

Kohteena olisi iso savusauna, lauteille mahtuisi yli 30 henkeä joten tilaa riittäisi.

Matkaan lähdettiin ja ensimmäinen etappi oli pienpanimo. Tämäkin jätetään nimeltä mainitsematta. Lupauksista huolimatta ovet pysyivät suljettuna ja kukaan ei vastannut lukuisiin puheluihin. Pettymys oli melkoinen. Onneksi paikallinen kauppaliike pystyi paikkaamaan puuttuvan nestevajauksen esto materiaalin.

Kohteeseen saavuttiin ajoissa. Siitä huolimatta Jouko ja Marko olivat jo paikalla, kuten tavallista.

Kun tutustuminen kohteeseen oli suoritettu miellyttävän emännän opastuksella, aloitettiin lounaan valmistus. Koska kyseessä oli joulusauna, oli lounaalla tietenkin bouillabaisse, ranskalaistyyppinen kalakeitto ravuilla, simpukoilla ja muilla äyriäisillä, maustettuna valkosipulilla ja sahramilla. Todella herkullista, vaikka kokkeja taas oli useita. Paikallisen leipomon herkullisen leivän kera nautittuna lounas oli täydellinen.

Kahvihetken jälkeen paikan emäntä ja saunamajuri tulivat ilmoittamaan saunan olevan valmiina.

Saunamajurin diagnoosi

Saunalla odotti kaikille croksit, pyyhkeet ja laudeliinat, oikein pellavasta. Saunaan saavuttiin suuren terassin kautta, suuri pöytä ja tuoleja oli varmasti 20 hengelle. Pukuhuone oli myös käytössä, lievästi savun tuoksuinen, joten vaatteet jätettiin joko mökille tai terassille. Ovesta sisään ja saunaan. Vastassa loistavan kokoinen pesutila, jossa lähes riittävä valaistus. Lämmintä vettä olisi varmasti riittävästi peseytymiseen.

Massiivinen kiuas jökötti suuren tilan nurkassa, suuri kuin tankki. Lauteet oli rakennettu parvelle, pesutilan yläpuolelle. Lauteilla tilaa oli todellakin vähintään 30 hengelle. Hyvin mahtui koko Kiuluklubi, saunajuomineen. Siitä alkoi saunominen. Löylyä alettiin ammentaa, epätoivoisesti. Kiukaan etureunalta tulikin muutamat hönkäykset, siihen se sitten jäi. Vaivaisia tussauksia oli löylyn heiton palkkana. Ei päässyt hiki häiritsemään saunomista. Hetken tilannetta ihmeteltyä, soitto emännälle ja tarkastuspartio saapui paikalle. Talon vanhaisäntä, 1. saunamajuri, teki diagnoosin: kiuas oli romahtanut takaosastaan ja lämmitys oli siksi epäonnistunut. Pääsisimme yrittämään uudestaan muutaman tunnin kuluttua.

Joulutunelmaan ruuan äärellä

Eipä hätää, jouluaterian valmistelut käyntiin. Tähänkin tehtävään oli työnjako suoritettu etukäteen ja Markolla olikin siikatartarin valmistelut menossa häthätää. Markus ja Ossi aloittivat todellisen jouluruuan, Osso bucon valmistamisen. Reseptissä mainitaan ” ota pieniä naudan potkia”, meillä tietenkin potkakiekko on kokoa 400g/henki eli leipälautasen koko luokkaa. Koska kyseessä on liharuoka, lisukkeeksi sopii tietenkin valkosipulikermaperunat. Ne sopivat kyllä joka pöytään. Kevyen ruskistuksen jälkeen potkakiekot yrttien kera tomaattipunaviinikastikkeeseen muhimaan, ai että mitkä tuoksut!

Hieman häiritsevänä tekijänä koettiin mökin lämmetessä vahvasti voimistuva homeen tuoksu, mutta juhlatunnelman noustessa ei sen annettu häiritä sen enempää.

Alkupaloina nautitut saaristolaisleivät siikatartailla ja pääruokana olleen osso bucon jälkeen Jouko tarjoili kauniiksi karamellisoidut crembryleet, kahvia ja tietysti Baileys-kermalikööriä.

Juuri kun saimme jälkiruuan tuulensuojaan, ovelta kuului koputus! Kuka kumma tunkee meidän saunailtaan? Tietysti Joulupukki ja Pukin Muori! Tontun pahalaiset olivat vuoden aikana vakoilleet ja muistiin merkinneet jokaisesta pieniä tarinoita, joita Pukki nyt kertoili. Aika vekkuli Pukki ja Muori! Nuorilta vaikuttivat, vaikka muuta väittivät. Ja kaikille oli lahjoja, säkki kaupalla.

Uusi yritys saunomiseen

Pukin häipyessä illan hämärään, saapui vanha saunamajuri ilmoittamaan savusaunan uudesta lämmityksestä, löylyä on kuulemma tarpeeksi. Sinne piti siis heti rientää, lauteille lämpimään. Totta tosiaan, nyt oli lämpöä riittävästi. Hiki virtasi ja tunnelma oli katossa, tai siis lauteilla. Kun oli lämmitelty, välillä piti huuhtoa ja vilvoitella. Pesulle siirryttäessä, huomattiin kahteen kerrokseen rakennetun savusaunan huono puoli. Kun ylhäällä oli hikoiltu, tippui hiki ja kosteus nyt lauteiden raosta pesutilaan ja pesuveteen. Ei mikään mieltä ylentävä kokemus. Pesutilasta paljastui ikävä yllätys, onnettomuudelta välttyminen oli silkkaa onnea. Lattiaralleissa törrötti useampi ruosteinen naula pystyssä, osa enemmän, toiset vähemmän. Vaarallisesti kuitenkin. Vaaralliset rallit siirrettiin sivuun ja saunomista jatkettiin. Valitettavasti lysti loppui lyhyeen myös tälläkin kertaa. Parin tunnin ylöslämmitys ei riittänyt takaamaan edes tunnin sauna nautintoa.

Kuin sukellus homejuustoon

Pettyneinä palasimme mökille. Pienen saunahetken ja ulkoilun jälkeen mökille paluu oli kauhistus, kuin homejuustoon olisi sukeltanut! Lämpö oli saanut mökissä pesineen homeen aktivoitumaan ja haju oli ”tukeva”. Kaksii porukasta on hieman allergisia ja tekivät päätöksen, taxi alle ja kotiin. Loppu porukka jatkoi kesken jääneen saunaillan juomien poistamista, mieli matalalla ja nenästä pidellen. Hyvällä tuuletuksella saatiin hajua hieman hälvennettyä, ja tietysti lämpötila laskettua. Illan kääntyessä yötä kohti levitettiin patjat lattialle ja käytiin nukkumaan. Osa porukasta katsoi paremmaksi siirtyä savun hajuiseen pukuhuoneeseen kuin jäädä homemökkiin.

Reissun jälkeen huomasimme, homeen haju ei poistu vaatteista ihan kevyellä pesulla. Osa vaatteista meni suoraan kierrätykseen, lumpuksi vaan, ei pystynyt enää käyttämään. Eniten harmitti laadukas makuupussi, saattaa olle että haju oli psyykkistä…

Hyvä tahtokaan ei riitä kaikkeen

Parhaat muistot tästä reissusta jäivät ruokailusta ja Joulupukista sekä Muorista, kiitokset heille. On kyllä uskomatonta mitä kaikkea saa aikaan kahdelle keittolevyllä ja pienellä, 40cm, uunilla. Ei juoksevaa vettä, ja hämärä valaistus. Työtasot olivat postimerkin koko luokkaa. Mainittakoon, meille kyllä painotettiin tilojen alkeellisuutta ja että tilat eivät ole tarkoitettu yöpymiseen. Kaikesta huolimatta, tähän päädyimme, koska lähimpään majoitustilaan olisi ollut matkaa liki 10 km. Pitkät siirtymät kesken saunaillan eivät ole mukavia. Pahin pettymys oli kuitenkin sauna. Löylyjen vähäisyys ja vaaralliset lattiarallit eivät olleet plussaa. Näistä kaikista puutteista ja epäkohdista keskusteltiin emännän kanssa rakentavassa hengessä. Emäntä laittoi laskun, jossa oli huomioitu puutteet ja epäkohdat. Mainittakoon emännän avuliaisuus, hän oli järjestänyt meille täydellisen astiaston, viinilaseineen. Mikä parasta, mitään ei tarvinnut tiskata vaan tiskit hoidettiin talon puolesta. Tosin tiskaaminen ei niissä oloissa olisi ollut edes mahdollista.

Iso kiitos myös Pukille ja Muorille, todella mukavia nuoria. Tässä tapauksessa kyseessä varmaankin oli Murphyn laki, kaikki mikä voi mennä pieleen, menee myös.

Mitä tästä opimme, vaikka etsimme maaliman parasta saunaa, ei sitä tarvitse tehdä terveyttä vaarantaen. Tälläkin saunalla on loistavat mahdollisuudet, kun löytyy yhteistyökumppani majoituksen järjestämiseen riittävän läheltä. Homemökki on kuulemma nyttemmin purettu ja tilalle rakennettu uusi, hieman pienempi mökki.